Surunauhan toimisto on avoinna ark. klo 9-15, suljettu 5.-6.12. Voit soittaa 044 751 9916 /Teppo tai 044 977 9428 /Liisa. Surunauhan chat joka tiistai. Ympärivuorokautinen MIELI ry:n kriisipuhelin palvelee numerossa 09 2525 0111.

Monien muistojen kynttilät

Marraskuun kolea viima, ehkä tihkuttaa vettä ja takin hartiat kostuvat hiljaksiin. Taskussa tulitikut ja kädessä hautakynttilä. Samanlaisten enkelikynttilöiden kultaisten kansien reikiin pienet tyttäreni kerran, vuosia sitten,  työnsivät sormensa, vaikka varta vasten olin heitä ensin varoittanut terävistä reunoista. Pienet sormet jäivät jumiin ja lapsia itketti. Siitäkin hautausmaavierailusta selvittiin kyllä. Nyt ne tyttöjen sormet eivät enää mahtuisi … Lue lisää

Psykoterapia voi avata tilaa tunteille

Vertaistuen merkitys on helppo ymmärtää: saman kokeneiden seurassa keskustelu on vapaampaa, tulee kuulluksi, ja myös omat kokemukset saavat uusia sanoitustapoja muiden suusta. Mutta mikä merkitys voi olla psykoterapialla menetyksen jälkeen? Suruhan ei ole sairaus eikä psykoterapiassa tulisi pyrkiä surun poistamiseen. Suomessa psykoterapiaan voi tällä hetkellä olla vaikeaa päästä ainakaan nopeasti, mutta sen hyödyt oman olon … Lue lisää

Tapani surra

Isäpuoleni kuoli itsemurhan kautta joulukuussa 2010. Heti seuraavana keväänä myös hyvä kaverini kuoli. Ensimmäiset tunteet olivat valtava raivo ja viha. Minun oli pakko päästä kokonaan pois kotoa ja muiden luota. En oikeastaan tuntenut raivon ja vihan jälkeen mitään muuta. Kasasin päälleni kaikki suojamekanismit ja yritin mahdollisimman vähän puhua asiasta, olla yksin ja tehdä kaikkea muuta, … Lue lisää

Haluan muistella häntä elävänä

Eräänä heinäkuisena keskiviikkona palaan kotiin kiireisen työpäivän jälkeen. Vaihdan vaatteita makuuhuoneessa ja vilkaisen samalla kännykkää pöydällä. Siihen tulee juuri silloin viesti. ”Joko kuulit?” kysyy eräs ystäväni. Arvaan heti, mistä on kyse. Tiedän saman tien, että asia koskee parasta ystävääni. Lähetän silti kysymyksen: ”Kuulinko mitä?” Kun vastaus saapuu, huone muuttuu kohisevaksi pyörteeksi. Todellisuus on peruuttamattomasti muuttunut. … Lue lisää

Nuori suree nuoren tavoin

Kriisin keskelle joutunut nuori suree yhtä lailla kuin sen kohdannut aikuinenkin. Nuoren surua värittävät kuitenkin monesti nuorelle iälle ominaiset piirteet kuten kuoleman hahmottamisen vaikeus, haasteet menetykseen liittyvien tunteiden kanssa elämisessä, erillisyyden kokemus ikätovereista sekä voimakkaat häpeän ja syyllisyyden tunteet. Aikuinen voi toimia nuoren turvasatamana, kunnes nuori oppii löytämään turvan omasta itsestään. Nuoren surun tulisikin saada … Lue lisää

Isä kohtaa surun

Kesällä 2009 jouduin viemään poikani taas kerran psykiatriseen sairaalaan. Muutamaa päivää myöhemmin ajattelin käydä hänen asunnollaan katsomassa hänelle tullutta postia. Kun astuin sisään, ihmettelin tupakan tuoksua. Eihän asunnossa pitänyt olla ketään, poikahan oli hoidettavana sairaalassa. Kurkistin toiseen huoneeseen. Poikani makasi sängyssään. Tunnustelin elon merkkejä. Niitä en enää löytänyt, vaikka hän oli vielä lämmin. Soitin ambulanssin. … Lue lisää

Självmord eller suicid?

Vilket begrepp ska vi använda? Varför? I det svenska språket används ordet ”självmord” ofta, medan suicid är ett mer sällsynt begrepp. Begreppet självmord kan kännas naturligare i språkflödet. Självmord eller suicid är dock ett ämne som fastnar i munnen på människor, orsakar dem att rycka till, bli nervösa och skamset rulla tummarna. Det kan kännas … Lue lisää

Vielä tulee aika, jolloin en mieti lähtösi syytä. Mietin elämäsi tarkoitusta.

Sisareni kuolemasta tuli nyt toukokuussa kuluneeksi 3 vuotta. Välillä tuntuu, kun se olisi tapahtunut ihan eilen. Sisaruus on kauneimpia asioita elämässä. Joku, jonka kanssa on kasvanut ja jakanut asioita lapsuudessa. Jonka kanssa on tapellut, jota on puolustanut ja jonka lapset ovat vähän kuin sinunkin omiasi. Sisar on ihminen, jolle parhaimmillaan ja pahimmillaan saa, ja pystyy … Lue lisää

Minun surumatkani ei ole sankaritarina

Siitä on jo melko kauan aikaa, kun seisoin surumatkani alussa haavaisin polvin ja tärisevin jaloin. Yritin ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleitani kohti jotain, mistä minulla ei ollut vielä aavistustakaan. Matkalla rinnallani kulkeneet ihmiset lohduttivat selviytymissanoin. ”Kyllä sinä selviät. Selviät ihan varmasti.” Entä jos en? Riittääkö, että toivun? Että opin elämään menetykseni ja suruni kanssa? Että hiljalleen … Lue lisää

Musiikki surun kannattelijana

  ”Paras musiikki… on pohjimmiltaan olemassa tarjotakseen sinulle jotain,  minkä kanssa kohdata maailma.” –Bruce Springsteen-   Osallistuin vuosia sitten itkuvirsikurssille, joka avasi minulle ikkunan vanhaan karjalaiseen äänellä itkemisen perinteeseen. Muistelen mielikuvaa, joka opettajani kertomuksesta välittyi: hämärä pirtti, jonne oli kokoontunut sekalainen joukko saattamaan tästä maailmasta poistunutta. Äänellä itkijä valmistautumassa kunniatehtävään. Pian pirtin valtasi yhdellä pitkällä … Lue lisää