Tilastoja ja tietoa

 

Vuosittain lähes 800 suomalaista kuolee itsemurhan kautta. Koko maailmassa tehdään tilastojen mukaan yli 800 000 itsemurhaa joka vuosi. Se on toiseksi yleisin kuolinsyy 15-29-vuotiaiden keskuudessa liikenneonnettomuuksien jälkeen. Arvioidaan, että jokaista aikuisen tekemää itsemurhaa kohti tapahtuu yli 20 itsemurhayritystä. Itsemurhayrityksiä on Suomessa vuosittain arviolta 10 000 – 20 000. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä kaikkia yrityksiä ei ilmoiteta terveydenhuoltoon tai muille viranomaisille.

(Lähde: Suomen Mielenterveysseura ja WHO 2015.)

 

Vuonna 2015 itsemurhan kautta kuoli 731 suomalaista

Vuonna 2015 itsemurhan teki Suomessa 731 henkilöä, mikä on hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna (789 vuonna 2014). Lue lisää Tilastokeskuksen sivuilta täältä.

Tilastokeskus vahvistaa ja julkistaa tiedot edellisvuoden kuolemansyistä aina kuluvan vuoden lopulla. Nyt tiedossa on vuoden 2015 luvut. Vuoden 2016 luvut vahvistetaan ja julkistetaan vuoden 2017 lopussa.

(Lähteet: Tilastokeskus / Kuolemansyyt ja Findikaattori: http://www.findikaattori.fi/fi/10)

 

Itsemurhien ehkäisy

 

Itsemurhien ehkäisy – Globaali velvollisuus -raportti

WHO on julkaissut kansainvälisen raportin itsemurhien ehkäisystä. Suomen Mielenterveysseura on tehnyt raportin perusteella aloitteen itsemurhien ehkäisyohjelman laatimiseksi Suomeen. Mielenterveysseura ja Surunauha ry toimittivat aloitteen Suomen valtiovallan edustajalle 10.9.2015 Kansainvälisenä itsemurhien ehkäisypäivänä.

WHO:n alkuperäinen julkaisu: Preventing Suicide – A Global Imperative, 2014.
Käännös: Itsemurhien ehkäisy – Globaaali velvollisuus, Suomen Mielenterveysseura, 2015 (89 sivua).

Suomen Mielenterveysseuran tekemä Suomenkielinen käännös alkuperäisestä artikkelista ladattavissa tästä:

 

Otteita ja tiivistelmiä Itsemurhien ehkäisy – Globaali velvollisuus -raportista läheisen näkökulmasta

Teksti: itsemurhan tehneen läheinen, Surunauha ry, 2015.

Raportin tarkoituksena on lisätä tietoisuutta itsemurhien ja itsemurhayritysten kansanterveydellisestä merkityksestä ja kannustaa luomaan itsemurhien ehkäisystrategioita.

Itsemurha on maailmanlaajuinen ilmiö ja sen taakka on valtava. Yli 800 000 ihmistä kuolee vuosittain itsemurhan seurauksena. Se on toiseksi yleisin kuolinsyy 15-29-vuotiaiden keskuudessa liikenneonnettomuuksien jälkeen. Arvioidaan, että jokaista aikuisen tekemää itsemurhaa kohti tapahtuu yli 20 itsemurhayritystä.

Itsemurhia tehdään todennäköisesti raportoitua enemmän, koska joissakin maissa itsemurhia kirjataan virheellisesti tapaturmaisiksi kuolemiksi tai kuolinsyyksi merkitään jokin muu syy. Lisäksi eräissä maissa, joissa ei ole luotettavaa väestörekisterijärjestelmää, itsemurhia ei kirjata lainkaan.

Itsemurhaan ei ole olemassa mitään yksittäistä syytä. Itsetuhoinen käytös on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat monet toisiinsa vaikuttavat tekijät; henkilökohtaiset, sosiaaliset, psykologiset, kulttuurikohtaiset, biologiset ja ympäristökohtaiset tekijät.

Itsemurhan seuraamukset läheisille

Perheenjäsenen, muuten läheisen ihmisen tai yhteisön jäsenen itsemurhalla voi jatkossa olla erittäin vahingollinen vaikutus ihmisen elämään, koska useimmille läheisen henkilön menettäminen on musertava kokemus. Surun lisäksi kuolintapa voi aiheuttaa stressiä, ahdistuneisuutta, tuskaa ja syyllisyyden-, häpeän- ja vihantunteita itsemurhan tehneen henkilön perheenjäsenille ja muille läheisille. Perhedynamiikka saattaa muuttua, minkä seurauksena tavanomaiset tuenlähteet eivät välttämättä ole saatavilla. Lisäksi leimautumisen pelko voi estää asianomaista hakemasta apua. Perheenjäsenen tai muun läheisen itsemurha voi myös laskea läheistään surevan kynnystä itsemurhaan.

Kaikista näistä syistä johtuen itsemurhaa yrittäneiden tai itsemurhan tehneiden läheisillä on kohonnut riski itsemurhaan tai mielenterveyshäiriöihin.

Itsemurha on arkaluonteinen asia. Tabu, leimautumisen pelko, häpeä ja syyllisyys saavat ihmiset salaamaan itsetuhoista käytöstään. Näiden tekijöiden käsittely ennakoivasti auttaa ehkäisemään itsemurhia.

Asenteet ja apu

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna erilaiset kulttuuriin, uskontoon, lakiin ja historiaan liittyvät tekijät ovat vaikuttaneet siihen, mitä kussakin yhteisössä itsemurhasta ajatellaan ja miten sitä ymmärretään. Raportissa todetaan, että itsemurhien ehkäisyn lähestymistavat ovat kehittyneet, kun yhteisöt ja maat ovat muuttaneet itsemurhaa koskevia asenteitaan ja uskomuksiaan. Samoin avun hakemiseen liitetty leimautuminen on vähentynyt.

Yhteisöjen rooli itsemurhien ehkäisyssä on keskeinen. Ne voivat tarjota sosiaalista tukea ja olla mukana jälkihoidon järjestämisessä, poistaa aiheeseen liittyvää leimautumista ja tukea itsemurhaa yrittäneiden tai itsemurhan tehneiden henkilöiden läheisiä.

Raportissa tuodaan esille selektiiviset ehkäisystrategiat, jotka kohdistuvat itsemurhan tehneiden läheisiin. Näissä strategioissa menetelmänä on kouluttaa portinvartijoita, jotka auttavat haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä ja tarjoavat heille tukea.

Internet-sivustojen ja sosiaalisen median toiminta voi olla huolestuttavaa.  Esimerkiksi yksityishenkilöt pystyvät lähettämään sensuroimatta tallenteita itsemurhista ja itsemurhayrityksistä. Toisaalta sosiaalinen media voi omalta osaltaan auttaa ehkäisyssä, kuten verkossa tapahtuvat reaaliaikaiset chat-keskustelut, jossa ammattilaiset keskustelevat itsetuhoisten henkilöiden kanssa.

Avun hakemiseen mielenterveyshäiriöissä tai itsemurhaan liittyvissä asioissa sisältyy paljon leimaamista ja negatiivisia asenteita. Tätä pyritään estämään tai vähentämään tiedotuskampanjoilla.  Samalla pyritään parantamaan hoidon saatavuutta.

Itsemurhaa yrittäneiden tai itsemurhan tehneiden läheisille kohdistetut toimet tarjoavat tukea suruprosessissa ja tähtäävät uusien itsemurhien vähentämiseen. Itsemurhan tehneen henkilön perheenjäsenten tai ystävien tukeminen itsemurhan jälkeen on lisännyt tukiryhmien ja surutyötä tukevien ryhmien käyttöä. Niiden avulla on pystytty vähentämään masennusta, ahdistusta ja epätoivoa.

Kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma

Kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma luodaan kullekin maalle sopivimmalla tavalla. Hyvä lähtökohta on tuoda yhteen useita erilaisia sidosryhmiä, joiden osaamista hyödynnetään.

Esimerkkejä tehokkaan kansallisen itsemurhien ehkäisyn tavoitteista:

  • edistää seurantaa ja tutkimusta
  • parantaa itsetuhoisen käytöksen arviointia
  • edistää ympäristöön liittyviä ja yksilötason suojaavia tekijöitä
  • lisätä ihmisten tietoisuutta itsemurhiin liittyvistä asioista yleisen tiedottamisen avulla
  • parantaa yhteiskunnan asenteita ja uskomuksia sekä poistaa leimautumista, joka liittyy mielenterveyshäiriöihin tai itsetuhoiseen käytökseen
  • tukea itsemurhaa yrittäneiden tai itsemurhan tehneiden henkilöiden läheisiä

Itsemurhaan liittyviä myyttejä

Tärkeitä ovat myös toimenpiteet myyttien poistamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi siitä, että itsemurha on estettävissä oleva kansanterveydellinen ongelma.

Myytti: Itsemurhasta puhuminen ei merkitse itsemurha-aikeita.
Fakta: Itsemurhasta puhuminen saattaa itse asiassa olla tapa pyytää apua tai tukea. Erittäin monet itsemurhaa harkitsevat ihmiset kärsivät ahdistuneisuudesta, masennuksesta tai toivottomuudesta, ja heistä tuntuu, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa.

Myytti: Useimmat itsemurhat tapahtuvat ilman ennakkovaroitusta.
Fakta: Ennen itsemurhaa on useimmiten havaittavissa varoitusmerkkejä, joko verbaalisia tai käytöksessä ilmeneviä. Kaikkiin itsemurhiin ei tällaisia merkkejä kuitenkaan liity. Näiden varoitusmerkkien ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää, jotta niihin osataan kiinnittää huomiota.

Myytti: Henkilö, joka käyttäytyy itsetuhoisesti, on päättänyt kuolla.
Fakta: Päinvastoin: usein itsetuhoiset henkilöt muuttavat taajaan mieltään siitä, haluavatko elää vai kuolla. Oikealla hetkellä tarjottu tuki voi estää itsemurhan.

Myytti: Kerran itsetuhoinen on aina itsetuhoinen.
Fakta: Itsemurhariski on usein kohonnut vain tilapäisesti, ja sen ilmeneminen on tilannekohtaista. Vaikka itsemurha-ajatukset saattavat palata takaisin, ne eivät ole pysyviä, ja itsemurha-ajatuksista kärsineet ja itsemurhaa yrittäneet henkilöt voivat elää pitkän elämän.

Myytti: Itsetuhoista käytöstä ilmenee vain mielenterveyshäiriöistä kärsivillä ihmisillä.
Fakta: Itsetuhoinen käytös on merkki syvästä onnettomuudesta, mutta ei välttämättä mielenterveyshäiriöstä. Monilla mielenterveyshäiriöistä kärsivillä henkilöillä ei ilmene itsetuhoista käytöstä, eivätkä kaikki itsemurhan tekevät henkilöt kärsi mielenterveyshäiriöstä.

Myytti: Itsemurhasta puhuminen on huono idea, ja se voidaan tulkita itsemurhaan kannustamiseksi.
Fakta: Koska isemurhaan liittyy voimakas leimautuminen, useimmat itsemurhaa harkitsevat henkilöt eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä. Avoin puhe itsemurhasta ei kannusta itsetuhoiseen käytökseen, vaan se voi päinvastoin auttaa estämään sen auttaen itsemurhaa harkitsevaa henkilöä näkemään muitakin vaihtoehtoja tai miettimään asiaa tarkemmin.