Kriisin keskelle joutunut nuori suree yhtä lailla kuin sen kohdannut aikuinenkin. Nuoren surua värittävät kuitenkin monesti nuorelle iälle ominaiset piirteet kuten kuoleman hahmottamisen vaikeus, haasteet menetykseen liittyvien tunteiden kanssa elämisessä, erillisyyden kokemus ikätovereista sekä voimakkaat häpeän ja syyllisyyden tunteet. Aikuinen voi toimia nuoren turvasatamana, kunnes nuori oppii löytämään turvan omasta itsestään. Nuoren surun tulisikin saada sijaa ja aikaa. Tärkeää on, että nuori saa surra nuoren tavoin ja elää ikätasoista elämää menetyksestään huolimatta.
Läheisen itsemurha voi murtaa luottamusta asioiden pysyvyyteen elämässä. Nuori suree ikätasoisesti, joskin nuoren kehityksessä ja kehitystason mahdollistamassa ymmärryksessä kuolemasta voi olla yksilöllistä vaihtelua. Myös nuorissa on erilaisia surijoita. Joku voi kätkeä surunsa ja muuttua näkymättömäksi. Hän saattaa yrittää kannatella surevia perheenjäseniään ja vaipua yksinäisyyteen. Nuoren puhumattomuus ja sisäänpäinkääntyneisyys saattaa tuntua nuoren elämää seuraavasta aikuisesta raastavalta. Nuori voi surra toisinkin. Hän ehkä paiskoo ovia ja käyttäytyy addiktiivisesti helpottaakseen kipeää suruaan. Suree nuori millä tavoin tahansa, yhteistä surussa on mahdollisesti kokemus siitä, että maailma on pysyvästi muuttunut ja aiempaa turvattomampi.
Nuoren surussa läsnä ovat myös häpeän ja syyllisyyden tunteet. Nuori ei välttämättä kykene jäsentämään tunteitaan mielessään, saati sanoittamaan niitä. Ne voivat ilmetä esimerkiksi kehollisena huonovointisuutena ja särkynä mielen sisällä. Nuoren elämässä läsnä olevat aikuiset voivat kokea huolta nuoren selviytymisestä nuoruuden myllerryksestä suuren surun saattelemana nuoreksi aikuiseksi ja lopulta aikuiseksi ihmiseksi. Läheisen kuoleman kohtaaminen onkin nuoren mielelle kehityksellisesti haastava tehtävä, sillä itsemurhaan liittyviä tunteita voi olla vaikeaa jäsentää ja hallita. Näin ollen nuoren psyykkinen kehitys voikin joskus ottaa taka-askelia, joiden keventäminen vaatii aikuisilta kärsivällisyyttä ja ymmärrystä nuoren mielen vielä muovautuvasta luonteesta. Aikuisen nuorelle tarjoama turva on kuitenkin tärkeä toivon elementti surussa.
Aikuinen voi omien voimavarojensa puitteissa pohtia, mitkä olisivat suojaavia tekijöitä tässä nuoren kehitykseen kokonaisvaltaisesti vaikuttavassa elämäntilanteessa. Menetyksestä on tärkeää keskustella ja nuorelta voi kysyä, miltä suru hänestä tuntuu. Näin nuorelle välittyy ehkä kokemus siitä, ettei vaikeista tunteista tarvitse vaieta. Avoin keskustelu läheisen itsemurhasta ja nuoren omista mahdollisista itsetuhoisista ajatuksista voi helpottaa nuoren oloa ja suojata tämän mieltä. Joskus voi toki olla niinkin, että läheisen kuolemaa seuraa nuoren psyykkisen kehityksen vauhdittuminen: nuori voi kasvaa varhain aikuiseksi. Perhekin voi kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, ehkä myös kokea olevansa entistä tiiviimpi yksikkö. Perhe voi löytää yhteisen suremisen tapoja – esimerkiksi käydä muistelemassa menetettyä läheistä tärkeässä paikassa.
Siihen, millä tavoin nuori reagoi menetykseen ja alkaa hahmottaa menetystä elämäänsä muuttaneena tapahtumana, vaikuttavat myös nuoren henkilökohtainen sekä perheen yhteinen mielenterveyden historia, joita voidaan pitää niin sanotusti menetystä edeltävinä muuttujina. Menetyksen jälkeisenä muuttujana pidetään taas nuoren jäljelle jääneiden sosiaalisten suhteiden laatua. Andriessenin, Krysinskan, Rickwoodin ja Pirkisin (2020) tutkimuksesta ilmenee edellä mainittujen asioiden lisäksi kolme teemaa, jotka ovat läsnä nuoren menettäessä läheisensä: Läheisen kuolema elämää mullistavana tapahtumana, ikävertaisista eristävänä kokemuksena ja kuoleman vaikutus perherakenteeseen. Nuoren on vaikeaa ymmärtää kuolemaa, vaikka esimerkiksi ikävertaisilla saattaakin olla itsemurhayrityksiä takana. Nuori pohtii myös itsemurhan syitä ja voi lukea itsensä niihin. Kuoleman hahmottamisen vaikeus ei suinkaan ole tavoittamaton ajatus, onhan nuorella erilainen käsityskyky kuolemasta kuin aikuisella siitä huolimatta, että nuori – etenkin nuori aikuinen – ymmärtää hyvin kuoleman lopullisuuden. Läheisen odottamaton itsemurha ajaa nuoren kuitenkin väkisin kohtaamaan kuoleman eksistentiaalisena kysymyksenä, johon tämän mieli ei ole voinut valmistautua ja joka saattaa aiheuttaa vaikeasti jäsennettävää ja ilmaistavaa ahdistusta ja pelkoa.
Nuoren surun erityispiirteitä ovat kipeiden tunteiden jäsentämisen ja sanoittamisen haasteet, kehollinen pahoinvointi, todellinen syyllisyyden kokemus, häpeä tapahtuneesta ja yksinäisyyden tunne. Nuori voi ajatella olevansa irrallinen sosiaalisesta todellisuudesta. Sisaruksen itsemurhan vaikutuksia kartoittavassa tutkimuksessa ilmenikin, että kuolemaa seurasi yksinäisyyden tunne, sekä kokemus siitä, ettei sisaruksen itsemurhasta voinut puhua kenellekään. Eihän kukaan ymmärtäisi. Nuori saattaa myös itse pyrkiä sosiaalisen sitoutumisen sijaan eristäytymään ja näin ollen myös sosiaalisessa kehityksessä voi esiintyä taantumista.
Luoviessaan jo valmiiksi omaa minuuttaan ja identiteettiään koskevien kysymysten keskellä, voi nuori menettää käsityksen siitä kuka on. Läheisen kuolemalla on identiteettiä uudelleen rakentava vaikutus. Nuori joutuukin määrittelemään uudelleen oman positionsa suhteessa kuolleeseen läheiseen. Sisaruksen menettäessään hän saattaa pohtia, onko hän oikeastaan enää sisar. Mikäli nuori menettää vanhempansa, voi lapsi-identiteetti tuntua yhtäkkiä ristiriitaiselta. Entä onko mahdollista olla ystävä kuolleelle ystävälle. Suhde menetettyyn henkilöön siis muuttuu, mutta se ei varsinaisesti katoa. Se elää yhä mielessä.
Olisi tärkeää kohdata nuori empaattisesti. Luoda nuorelle luottamus siihen, että saatavilla on surussakin aikuinen, jotta niin vetäytyvä ja hiljainen kuin näkyvä ja suruaan vihaisesti ulospäin ilmaiseva nuori voisi ajatella, että täällä on minua varten joku, vaikka rakas läheiseni onkin lähtenyt elämästäni. Ymmärtää, että nuoren suru ei ole pois siivottava tunneprosessi. Nuorta tulee rohkaista suremaan, kuitenkin niin, että nuoren tapaa surra kunnioitetaan. Nuoren suru tarvitsee tilaa samalla tavoin kuin aikuisen. Hän tarvitsee aikuisen läsnäoloa, tukea ja kannustusta suremiseen, eheää kehitystä mahdollistavien elämän keskeisten rakenteiden ylläpitämistä ja arkirytmistä huolehtimista.
Olisi hyvä antaa ikävään väsyneen nuoren levätä surussaan ja luoda turvan tunne ulkopuolelta, jotta nuori voisi oppia ajan kanssa löytämään turvan itsestään. Suru on sallittua ja saa pysyä ainiaan vierellä. Myös nuori voi oppia elämään surun kanssa ja suru voi hoitaa nuorta menetyksessä. Suremisen tapoja on yhtä monta kuin surevaa nuortakin. Nuoren tulisi saada surra nuoren tavoin ikätasoisesti, välttää paineet surevien aikuisten hoivaamisesta, saada itse hoivaa, pysyä kiinni sosiaalisissa ympäristöissä, harrastaa, iloita niistä hetkistä, jotka tuottavat kokemuksen elämän merkityksellisyydestä, itkeä ikävää, saada tietoa kuolemaa koskeviin kysymyksiin ja päästä osalliseksi yhteiseen suremiseen, voida pahoin, sekä olla vihainen ja tulla silti hyväksytyksi sellaisena kuin on. Lisäksi nuoren tulisi saada ammattiapua sitä tarvittaessa. Olennaista on, että nuori voi luottaa siihen, että aikuiset kannattelevat häntä surussa, kunnes omat jalat kantavat.
Kriisin keskelläkin nuoren tulisi saada olla nuori.
Haastattelen elokuussa ilmestyvään Surunauha ry:n podcastiin psykologi, psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Minttu Niemeä. Niemi on työskennellyt pitkään erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden parissa ja kohdannut pitkin uraansa surevia nuoria, jotka ovat kokeneet äkillisiä menetyksiä. Podcast tulee käsittelemään nuoren surun luonnetta ja erityispiirteitä, läheisen itsemurhaa nuoruudessa ja kehitystä suojaavia tekijöitä, sekä sitä millä tavoin surevaa nuorta voi auttaa kipeiden tunteiden kanssa selviämisessä ja traumaattisen tapahtuman integroimisessa omaan elämäntarinaansa.
Podcastissa on tilaa kysymyksille. Mikäli sinua askarruttaa nuoren suruun ja suremiseen liittyvät kysymykset, voit esittää niitä joko blogin kommenttikentässä tai lähettää sähköpostitse osoitteeseen hilja@surunauha.net . Käymme Mintun kanssa kysymyksiä läpi podcastissa.
Voimallista ja valoisampaa kesää sinulle, joka olet menettänyt läheisesi. Voimia myös sinulle, joka teet parhaasi surevan nuoren tukemiseksi.
Hilja Hamard
Korkeakouluharjoittelija Surunauha ry:ssä
Lähteet:
Andriessen, K., Krysinska, K., Rickwood, D. & Pirkis, J. (2020). “It Changes Your Orbit”: The Impact of Suicide and Traumatic Death on Adolescents as Experienced by Adolescents and Parents. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(24).
Andriessen, K., Mowll, J., Lobb, E., Draper, B., Dudley, M. & Mitchell, P.B. (2018) “Don’t bother about me.” The grief and mental health of bereaved adolescents. Death Studies, 42(10), 607-615.
Bartik, W., Maple, M., Edwards, H. & Kiernan, M. (2013). The psychological impact of losing a friend to suicide. Australasian Psychiatry, 21(6), 545–549.
Inna, S., Kaunonen, M. & Aho, A.L. (2014). Sirpaleista koottu – Sisaruksen suru ja selviytyminen itsemurhan jälkeen. Thanatos 3(2), 79-103.