Puhutaan itsemurhista - turvallisesti

Voimme pyrkiä käsittelemään itsemurhia ja toivottomuutta tavoilla, jotka vähentävät leimautumista ja toimivat suojana itsemurhien ehkäisyssä. Tämä koskee niin perinteistä kuin uutta mediaa. Tavallisella somen käyttäjällä, influensserilla, tubettajalla tai journalistilla on hyvin erilainen vastuu – samalla jokainen voi olla edesauttamassa eri medioissa turvallista puhetta itsetuhoisuudesta, itsemurhista ja kasvattaa luottamusta siihen, että tukeen kannattaa kurottaa. Toivottomuutta kokeneiden ajatukset ja läheisensä menettäneiden tarinat voivat antaa lohtua ihmisille, jotka juuri nyt kokevat kipua, surua tai näköalattomuutta. On tärkeää osoittaa, että tipahtamiset ja epäjatkuvuudet eivät ole lopullisia ja rinnalle voi löytyä uusia sävyjä.

Sisällöllä on merkitystä – journalistien mediaohjeet tärkeä osa itsemurhien ehkäisyä

Suojaavimmillaan media voi ehkäistä uusia itsemurhia, jakaa tukea ja tietoa sekä estää haitallisten huhujen kehittymistä. Journalistien on tärkeä huomioida myös surevien läheisten tunteet. Suomessa itsemurhien ehkäisyohjelma 2020–2030 käsittää yhtenä seitsemästä osa-alueesta mediatyön. Monista maista on näyttöä siitä, että mediaohjeistuksilla ja erityisesti niiden onnistuneilla toimenpiteillä on tärkeä osa itsemurhien ehkäisyssä (WHO 2023, 38).

Journalistit tasapainottelevat jatkuvasti perustehtävänsä eli tiedonintressin täyttymisen ja uutisoinnin mahdollisten haittojen välillä. Asiallinen uutisointi voi vähentää itsemurhia ja haitallisia huhuja. THL:n, päätoimittajayhdistysten, JSN:n ym. yhteinen mediaohjeistus (myös alla) kehottaa media-alan ammattilaisia hereillä oloon ja punnitsemiseen teeman uutisoinnissa; välttämällä uutisointia mm. tarkoista tekotavoista, paikoista tai julkkisten itsemurhista sekä nostamalla uutisissa suojaavia tekijöitä, kuten tukitahoja, voimme suojella haavoittuvassa asemassa olevia median käyttäjiä ja estää uusia itsemurhia. Punnitseminen ei aina ole helppoa, mutta tietoon ja ohjeistuksiin tukeutumalla sekä empatialla pääsee jo pitkälle.

Suomessa on oltu perinteisesti pidättyväisempiä sensaationhakuisesta uutisoinnista verrattuna esimerkiksi Britanniaan. Surunauhassa kokemuksemme on, että tietoisuus mediaohjeistuksista on lisääntynyt viime vuosina ja journalistit tuntevat ne jo melko hyvin. Artikkeleja myös korjataan pyydettäessä. Toisinaan esimerkiksi julkisuuden henkilön kuolema voi aiheuttaa sen, ettei kaikki uutisointi ole vastuullista. Meillä on vaikuttavaa näyttöä siitä, että julkisten ihmisten itsemurhista uutisoiminen sensaatiohakuisesti kasvattaa itsetuhoisuuden ja itsemurhien määrää. Näyttelijä Robin Williamsin kuolemasta johtaneen raportoinnin aikaan havaittiin itsemurhien määrän kasvaminen USA:ssa 10% loppuvuodesta 2014. Vastaavasti toistuva ja yksityiskohtainen uutisointi muotialan vaikuttaja Kate Spaden ja kokki Anthony Bourdainin kuolemista nosti itsemurhien määrää Yhdysvalloissa kahden kuukauden aikana 418 ihmisellä. (WHO 2023, 37). Uutisoinnin sisällöllä ja sävyllä on merkitystä.

Miten puhua itsemurhasta somessa?

Perinteinen media ei ole enää portinvartija siinä, miten itsemurhasta julkisesti puhutaan. Sosiaalinen media on täynnä sisältöjä, joissa teemaa käsitellään eri näkökulmista ja esimerkiksi haitallinen kuvasto voi nopeasti levitä kymmenientuhansien ihmisten feedeihin. Algoritmi pyrkii suojelemaan esimerkiksi TikTokissa käyttäjiä estäen itsetuhoisuutta käsittelevän materiaalian leviämistä. Algoritmi voi vaikuttaa toisaalta siihen, että asiallinen ja leimautumista vähentävä keskustelu taantuu. Yhdysvalloissa itsemurha- ja henkirikoskuolemasta on alettu käyttää termiä ”unalive”. Termi kiertää muun muassa TikTokin sensuuria koskien itsemurhaa. Itsemurhien ehkäisyn ammattilaiset epäilevät, että oikeiden sanojen välttely voi kuitenkin paradoksaalisesti vahvistaa itsemurhaan ja mielenterveyden haasteisiin liittyvää häpeää.

Miten tavallinen somen käyttäjä voi pyrkiä toimimaan käsitellessään itsemurhateemaa tai kohdatessaan netissä itsetuhoisuutta? Alunperin Australiassa on koottu tutkittuun tietoon perustuvat Chatsafe-ohjeistukset osana itsemurhien ehäisyohjelmaa. Ohjeistus on saatavilla myös suomeksi ja se löytyy esimerkiksi Facebookista. Nämä monipuoliset ohjeet sopivat laajemmin myös jokaiselle sosiaalisen median käyttäjille yleisohjenuoraksi siitä miten vahvistaa suojaavia tekijöitä, lisätä avoimuutta, luoda toivoa ja pitää myös itsestä huolta sosiaalisessa mediatulvassa.

Jos olet kokenut läheisen itsemurhan, sinulla on oikeus valita itse käyttämäsi sanat ja määritellä se tapa miten haluat kokemuksesi jakaa. Jos haluat. Huomioimalla yleiset mediaohjeet, kuten välttämällä kertomasta tarkkoja kuvia ja menetyksen yksityiskohtia somessa, voit suojella itsemurhavaarassa olevia kopiontikäytökseltä. Surun keskellä on hyvä huomioida, että sosiaaliseen mediaan levitetty tieto on ikuista. Jos annat kokemuksestasi haastatteluja, voit pyytää jutun tarkistettavaksi ennen julkaisua. Vertaiskokemus voi olla todella tärkeä toiselle läheisen menettäneelle ja se auttaa lisäämään tietoa ja empatiaa menetyksen kokeneita kohtaan. Kyse on sinun surustasi ja tarinastasi. Voit silti aina myös vetäytyä ja muuttaa mieltäsi, jos esimerkiksi juttuidea ei tunnu enää hyvältä tai sen jakaminen on liian raskasta. Jos haluat läheisenä perustaa someen muistoseinän tai suljetun muistoryhmän, #chatsafe-ohjeissa on hyviä näkökulmia siihen, miten muistoseinä ei ruoki kopiointiriskiä.

Itsetuhoisuudesta ja itsemurhasta on lupa puhua. Jos kohtaat somessa toivottomuutta, on aina hyvä pysähtyä ja kysyä yksityisesti ihmiseltä suoraan. Toisaalta on myös hyvä tunnistaa, miten rajata sisältöä ja ihmisiä, jos huomaa itse väsyvänsä. Kukaan ei koskaan ole yksin vastuussa toisen ihmisen itsetuhoisuudesta. Somessa on hyvä pidättäytyä jakamasta huhuja, romantisoimatta tai dramatisoimasta itsetuhoista käyttäytymistä tai vahvistamalla itsemurhaan liittyviä myyttejä. Itsemurhien taustalla on aina moninaisia tekijöitä, ja on tärkeää olla luomatta julkisesti yksinkertaistuksia itsemurhien ja -itsetuhoisuuden syistä. Osoittamalla huolta, jakamalla kokemuksia ja asiatietoa sekä tietoa tukimahdollisuuksista voimme vähentää leimautumisen pelkoa, ihmisten tuskaa vaikeissa tilanteissa ja olla vähentämässä riskiä uusiin itsemurhiin. Tämän vuoden kansainvälisen itsemurhien ehkäisypäivän teemaksi on nostettu puhekulttuurin muuttaminen. Tämä tie kulkee parhaimmillaan medioissa ymmärtämättömyydestä ja hiljaisuudesta kohti moninaisia tarinoita avoimuudesta, empatiasta sekä tuen ja toivon mahdollisuuksista.

Liisa Ahonen
Surunauhan työntekijä

Tukea tarjoavat | Tukilista

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai koet toivottomuutta, soita Mieli ry:n Kriisipuhelimeen 09 2525 0111 (auki 24/7) tai lähialueesi terveyspalveluihin (soita 116 117). Akuutissa tilanteessa soita 112.

Itsemurhien ehkäisykeskus tarjoaa tukea kaikille itsemurhaa yrittäneille henkilöille mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen. Palvelu on maksutonta, eikä ajan varaamiseksi tarvita lähetettä. Ajanvaraus: Helsinki, puhelin: 0800 98 030 (ma-to klo 9-12) / sähköposti: iek@mieli.fi Kuopio, puhelin: 017 262 7733 (ma–to klo 8–10)
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/itsemurhien-ehkaisykeskus/

Tukinet – Kriisipiste verkossa | www.tukinet.net

Helsinki Missio – Nuorten kriisipiste tarjoaa tukea nuorille ja nuorille aikuisille. Soita 045 3410 583 | www.helsinkimissio.fi

Sekasin-chat nuorille, arkisin 24/7, viikonloppuisin klo 15-24 osoitteessa www.sekasin.fi