”Paras musiikki…
on pohjimmiltaan olemassa
tarjotakseen sinulle jotain,
minkä kanssa kohdata maailma.”
–Bruce Springsteen-
Osallistuin vuosia sitten itkuvirsikurssille, joka avasi minulle ikkunan vanhaan karjalaiseen äänellä itkemisen perinteeseen. Muistelen mielikuvaa, joka opettajani kertomuksesta välittyi:
hämärä pirtti, jonne oli kokoontunut sekalainen joukko saattamaan tästä maailmasta poistunutta. Äänellä itkijä valmistautumassa kunniatehtävään. Pian pirtin valtasi yhdellä pitkällä hengityksellä laulettu melodia, jonka päälle vuodatettiin sanoja niin kauan kuin henkeä riitti. Sitten kuului uusi pitkä sisäänhengitys ja uloshengityksellä sanojen vuolas virta. Sanat valikoituivat tilanteen mukaan. Ne sanoittivat yhteisiä tunteita, kipua ja tuskaa, surua ja ikävää. Itku ryöpsähteli sanojen lomaan, milloin herkästi, milloin voimakkaana valituksena. Mutta silti niin hallittuna, että mukana eläjät saivat tuntea olevansa kannateltuja ja turvassa tuon lohduttomaltakin kuulostavan itkun sylissä.
Kurssilla kirjoitimme oman tekstin melodian muodostuessa spontaanisti itkutilanteessa improvisoituna sävelkulkuna. Itselleni voimakkainta kokemuksessa ei ollut sanojen kirjoittaminen, vaan kehollinen kokemukseni. Omassa äänessä on valtavaa voimaa ja ääneen itkettynä sen värähtely toi kehooni vuoroin jännitystä nostattavia ja vuoroin jännityksiä purkavia tuntemuksia. Keuhkoni ollessa täynnä ilmaa tuli valitukseni voimakkaana ja saattoi nostaa itkun voimakkaana ryöppynäkin mutta alati vähenevä ilma ei sallinut minun romahtaa, kun oli sinniteltävä ilmani viimeisille kestoille asti. Jokainen sisäänhengitys tuntui kestävän pidempään ja pidempään. Samoin uloshengitys. Itkuni pääsi ilmoille, tuli kuulluksi ja jaetuksi. Ja lopulta tyynnytetyksi.
Äänellä itkeminen ja itsemurhamenetys
Kun menettää läheisensä itsemurhalle, voi olla vaikea kuvitella saavansa mistään lohtua. Koko tapahtumaa voi olla vaikea käsittää todeksi. Itsensä voi löytää risteyksestä, jossa ei ole tienviittoja vielä minnekään. Jokaisen menetyskokemus on ainutlaatuinen eikä valmiita oikeita vastauksia tuosta risteyksestä eteenpäin pääsemiseksi ole. Vastauksia muodostuu välillä sekunti kerrallaan. Kun vain selviän tämän yhden hengenvedon.
Onneksi tarjolla on tukea, paljonkin. Mutta tienviitat alkavat muodostua omien tarpeiden ympärille sitä mukaan, kun tuntee olevansa valmis. Mikä sinun polkuasi viitoittaa, on omien valintojesi yksilöllinen kokonaisuus.
Mietin äänellä itkemisen perinnettä ja mitä lohtua se voisi tuoda ihmiselle itsemurhamenetyksen jälkeen? Yhdeksi ehdotukseksi mieleeni nousee kokemuksellisuus ja henkilökohtaisuus. Surua saa kokea, ilmaista, sanoittaa ja huutaa ilmoille omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Painoarvo on kokemisella, erilaisten tuntemusten jakamisella. Eteenpäin tai surusta poispäin ei ole tarkoitus kiirehtiä. Kokemus on emotionaalinen, fyysinen, kognitiivinen ja ekspressiivinen. Sosiaalinen yhteys muodostuu itkuvirren toteutuessa ryhmässä tai yhdenkin ihmisen seurassa. Oman itkun voi myös nauhoittaa ja antaa toiselle kuuntavaksi.
HARJOITUS
”Hetken laulu”
Mikä laulu, sanoitettu tai instrumentaalimusiikki osuu minuun tällä hetkellä? Kappale, jota voisin kuunnella koko ajan. Kappaletta ei tarvitse analysoida, ota vain rauhallinen hetki ja kuuntele tuo kappale. Uppoudu hetkeen ja anna laulun kannatella sinua. Anna kehollisten reaktioiden tulla juuri kuin ne ovat tullakseen. Muista hengittää. Voit juoda lasillisen vettä rauhoittaaksesi kehoa, jos kuuntelukokemuksesi on hyvin intensiivinen.
Tarkoitus: Omien tunteiden tunnistaminen ja läpieläminen musiikin kannattelemalla. Oman itsen kuuntelu. Hetkeen keskittyminen. Tilan antaminen itselle. Kehon tuntemuksien esiin nostaminen ja kokeminen.
Mahdollisia vaikutuksia: Kehon latausten purkautuminen. Tunteiden esiin nouseminen. Väsymys intensiivisen musiikkikokemuksen jälkeen. Oivalluksen saaminen. Omien tarpeiden syvempi tiedostaminen. Rentoutuminen.
Musiikki ja suru
”Musiikilla voidaan ilmaista koko inhimillistä tunneasteikkoa”
-musiikintutkija Erkki Lehtiranta-
Palaan omaan esimerkkiini itkuvirren kokemisesta. Tunnetasolla minuun vaikutti melodia ja sanojen symboliikkaan kätketty suruni, jota itkin. Sanoihin ja ääneeni ladattu intentio johdatti kuulijat yhteisen kokemisen taajuudelle. Tällä kohtaamisen tasolla muistan tunteneeni kuuluvani yhteen toisten ryhmäläisten kanssa ja saavani heiltä voimaa. Kokemus oli hyvin intiimi ja intensiivinen. Puhdistava ja vapauttava.
Intensiivisen musiikillisen kokemuksen äärellä voi tuntea siirtyvänsä toisenlaisen tietoisuuden tasolle, joka johtaa harmoniaan ja itseoivallukseen. Intensiivinen musiikkikokemus voi toteutua itse laulaessa, konsertissa, levyä kuunnellessa tai vaikka yhtä itselle mieluisaa rytmiä tai ääntä kuunnellessa.
Musiikin vaikutuksessa omalla mielialalla on suuri merkitys. Toisinaan surua kokeva ihminen haluaa valita kappaleen, joka vastaa juuri hänen sisällään olevaa tunnetta. Aikomuksena ei ole muuttaa tuota tunnetta, vaan pikemminkin antaa tunteelle mahdollisuus purkautua sävelien kautta. Musiikilla on kyky tavoittaa se osa ihmisen sisintä, jota sanat eivät vielä pysty kuvailemaan.
Musiikin tempolla voi vaikuttaa sydämen sykkeeseen sitä hidastaen tai nopeuttaen. Musiikki vaikuttaa myös verenkiertoon, aineenvaihduntaan, hengitykseen ja lihasjännitykseen. Voimme musiikkivalinnoillamme vilkastuttaa verenkiertoamme tai rentouttaa lihaskipujamme esimerkiksi valitsemalla musiikkia, jossa soivat matalat taajuudet. Musiikin eri taajuudet värähtelevät kehossamme ja eri elimissämme tuoden harmoniaa ja jopa kivunlievitystä.
Koska musiikki vaikuttaa meihin niin monella tasolla, voisiko sen avulla löytyä erillisiä kokemuksellisia polkuja, jotka jossain vaiheessa yhdistyisivät siinä surun risteyksessä, jossa ensin seisoimme läheisen menetyksen jälkeen? Voisiko musiikki omalta osaltaan auttaa luomaan niitä uusia tienviittoja, joita elämämme jälleenrakentaminen tarvitsee?
Musiikki ei häviä. Siihen voi luottaa. Itsemurhamenetyksen jälkeinen suru on tullut jäädäkseen. Mutta se voi muuttaa luonnettaan ja musiikki voi kulkea sinun ja surusi rinnalla.
HARJOITUS
”Suruni laulut”
Valitse ulkoilureitti, jonka tiedät itseäsi voimauttavaksi.
Laita kuulokkeet korville ja kävele hetki hiljentyen hengitykseesi ja maiseman katseluun. Valitse intuitiivisesti ensimmäinen kappale.
Kävele omaan tahtiisi, milloin kevyesti ja pysähdellen, musiikkiin syventyen, milloin vauhtia kiihdyttäen, jos valitsetkin nopeatempoisen kappaleen.
Pyri valitsemaan seuraava kappale vasta kun olet kuunnellut edellisen loppuun. Ennalta päätetty soittolista voi johdatella tunteitasi sen sijaan, että sinä määräisit erillisillä valinnoilla tahdin. Kenties kuuntelet yhtä kappaletta tunnin. Ehkä etsit kappaletta puoli tuntia ja pysähdyt sitten kannolle istumaan ja huokaisemaan helpotuksesta, kun oikea valinta löytyi.
Päätä ulkoilureittisi rauhallisempaan musiikkiin, jotta kehosi myös rauhoittuu ja hengityksesi tasaantuu. Muista helliä kehoasi rasituksen jälkeen saunassa, suihkussa, leväten ja vettä nauttien.
Tarkoitus: Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja läpieläminen musiikin kannattelemalla. Oman itsen kuuntelu. Hetkeen keskittyminen. Elimistön kuormitusten purkaminen liikkeen avulla. Hapensaannin lisääminen.
Mahdollisia vaikutuksia: Kehon latausten purkautuminen. Tunteiden esiin nouseminen ja purkautuminen liikkeen avulla. Fyysisen ja emotionaalinen tunnekokemuksen tuoma hyvä olo. Muistojen pintaan nouseminen.
Rakkain terveisin,
Melina Iso-Aho
Musiikin intohimoinen harrastaja
Surunauhan toimistoassistentti
Sosionomi
Lähteet:
Erkki Lehtiranta (2015). Musiikki, henkisyys ja hyvinvointi: kuinka musiikki voi muuttaa elämääsi. Basam Books Oy. Helsinki.
Psychology of Music (2014) Vol. 42(4) 525-544. Thomas Schäfer, Mario Smukalla and Sarah-Ann Oelker (2013). How music changes our lives: A qualitative study of the longterm effects of intense musical experiences.
Äänellä itkijät ry. https://itkuvirsi.net/