Marraskuun kolea viima, ehkä tihkuttaa vettä ja takin hartiat kostuvat hiljaksiin. Taskussa tulitikut ja kädessä hautakynttilä. Samanlaisten enkelikynttilöiden kultaisten kansien reikiin pienet tyttäreni kerran, vuosia sitten, työnsivät sormensa, vaikka varta vasten olin heitä ensin varoittanut terävistä reunoista. Pienet sormet jäivät jumiin ja lapsia itketti. Siitäkin hautausmaavierailusta selvittiin kyllä.
Nyt ne tyttöjen sormet eivät enää mahtuisi niihin pieniin reikiin. Eikä surunkaan reunat ole enää niin terävät.
Monta kynttilää vuosien varrella on tullut sytytettyä muistoille. Joskus ikävästä tärisevin käsin, joskus velvollisuudentunnosta. On sytytetty epätoivon kynttilöitä, jouluisen tunnelman kynttilöitä, ymmärryksen ja myötätunnon kynttilöitä.
Vuosien varrella jokaisen kynttilän liekkiä on katseltu erilaisin ajatuksin. Mielessä hiljaa lausutut tervehdykset ovat olleet jokainen omanlaisensa omassa hetkessään.
Sunnuntaina 20.11.2022 sytytämme kynttilätapahtuman yhteydessä pienet liekit pimeyteen muistaen meille rakkaita maallisen elämän taakseen jättäneitä. Kuunnellaan hiljaa, mitä oma sisin sinä iltana meille kertoo. Missä olemme menossa, mikä tunnetila sinä iltana saattelee sinua? Kynttilätapahtuman aikana jokainen voi lohduttaa itseään ajatuksella, että tuona iltana ympäri Suomen tuhannet ja tuhannet itsemurhalle läheisensä menettäneet ihmiset seisovat yhdessä kynttilöineen. Tuona hetkenä varmasti jossakin, joku toinen, ymmärtäisi puolesta sanasta juuri sinun tunteesi ja jakaisi ne kanssasi. Meitä on monta, tarinoita on monta, mutta yhtäläisyydet seuraavat usein näissä menetyksissä toisiaan. Vertaistuki on korvaamaton tuki ja voimavara.
Kynttilätapahtumapäivänä me seisomme kaikki yhdessä ja annamme toivon ja rakkauden valaista kasvomme niiden tuhansien kynttilöiden muodossa, jotka sinä iltana sytytämme.
Lämpimästi tervetuloa ❤️
Saara Kettunen
Surunauhan vertaistukija
