Kirjallisuutta

 

Conroy Pat: Aaltojen soitto (1996)
Amerikkalainen Jack McCall pakenee kipeitä muistojaan vaimonsa itsemurhan jälkeen Italiaan. Siellä hän yrittää aloittaa elämänsä uudelleen tyttärensä kanssa. Hänen on kuitenkin palattava takaisin kotimaahansa tapaamaan kuolemansairasta äitiään. Kotiinsa Etelä-Carolinaan palattuaan, hän ryhtyy auttamaan lapsuuden ystäviään kadonneen toverin löytämisessä. Hänen täytyy myös kohdata tuskalliset muistot kuolleesta vaimostaan. Aaltojen soitto kertoo surusta ja menetyksen tuskasta, parantumattomista haavoista ja uuden onnen löytämisestä.

Forsström Sari, Franski Rauni & Tamminen Sirkka (toim.):
Surunauhalla sidotut – läheisen itsemurha ja vertaistuki (WSOY 2007)
Joka vuosi arviolta 1000 suomalaista tekee itsemurhan. He jättävät jälkeensä tuhansia surevia läheisiä. Itsemurha herättää jäljelle jääneissä kysymyksiä, surua, syyllisyyttä ja häpeää. Surunauhalla sidotut käsittelee läheisen itsemurhaa ja kertoo, miten viiltävästä tuskasta voi selvitä, kun mahdollisuus hyvästijättöön on riistetty. Surunauha – Itsemurhan tehneiden läheiset ry:n 10-vuotisjuhlakirja tarjoaa samastumiskohteen, tietoa ja apua. Kirjan kirjoittajat ovat läheisensä itsemurhan kokeneita omaisia ja itsemurhan aiheuttamaan suruun, shokkiin ja vertaistukeen perehtyneitä ammattilaisia. ”Siitä, mistä ei voi puhua, ei voi vapautua.”

Gambotta Antonella: Pimennys. Itsemurhamuistelmat (Like 2005)
Australialainen kirjailija Antonella Gambotto on nelikymmenvuotisen elämänsä aikana menettänyt yhdeksän läheistään itsemurhan kautta. Pimennys on Gambotton sielunmessu kuolleille rakkailleen. Vimmaisesti menetysten mieltä ja merkitystä etsivä kirjailija luonnostelee heistä julman kauniit muotokuvat, jotka puhuvat pakahduttavaa kieltään rakkaudesta, luopumisesta, ilosta ja surusta.

Heiskanen Tarja (toim.): Särkynyt sydän. Omainen ja itsemurha (Suomen Mielenterveysseura 1996)
Palkittu teos kertoo itsemurhan monet syyt ja seuraukset. Omainen jää usein yksin surun ja ahdistuksen keskelle. Mistä hän saa tukea. Mikä auttaa. Omaisten kirjoitusten lisäksi asiantuntijakirjoittajina ovat mm. Kalle Achté, Anni Kauppinen, Jouko Lönnqvist, Liisa Ollikainen, Raili Rinne.

Heiskanen Tarja (toim.): Kun siivet kantavat (SMS-Julkaisut 1997)
Kirja sisältää Kun siivet kantavat -kirjoituskilpailun kolme palkittua ja valikoiman koskettavimpia tai yllättävimpiä elämäntarinoita.

Härkönen Anna-Leena: Loppuunkäsitelty (Otava 2005)
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa romaanissaan pikkusiskonsa Kirsti Härkösen keskivaikeasta masennuksesta, itsemurhasta ja sen omaisille tuottamasta surusta. Romaani on syntynyt Härkösen oman surupäiväkirjan pohjalta. Härkönen kirjoittaa kirjassaan paljaasti, suorasukaisen raportin tavoin ajasta läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Hän käsittelee kirjassaan tunnetiloja aikana, jolloin pitäisi pysyä vahvana, valmistella hautajaisia, tyhjentää vainajan asunto ja ennen kaikkea jatkaa omaa elämäänsä. Härkönen tuokin teoksessaan esille omat kipeät tunteensa sekä yhteiskunnan mielenterveyshoidon säästöt, jotka kohdistuvat eniten apua tarvitseviin.

Jaatinen Eila: Äläkä sure, Sakari (Katharos Oy 2009)
Eila ja Raimo Jaatisen 21-vuotias poika Sakari poistui kotoaan lokakuisena sunnuntaipäivänä ja pyöräili radanvarteen. Lyhyt jäähyväisviesti löytyi kotoa, tietokoneen vierestä, saman päivän iltana. Useita kirjoja ja runoteoksia julkaissut toimittaja-kirjailija Eila Jaatinen vie lukijan surun maahan, josta elämän äänet ovat vaienneet. Runon ja proosan keinoin hän käy lävitse niitä tuntoja, kysymyksiä ja muistoja, joista menetyksen jälkeinen aika on täyttynyt. Siitä ei ole puuttunut kipua, kaipausta eikä itsesyytöksiäkään. Monet kysymykset jäävät vaille vastausta. Vain rakkaat muistot ja periksi antamaton toivo kannattelevat, antavat voimaa jatkaa.

Janin Carlos, Dougan Anne: Itsemurhan sanakirja (Radium-kirjat 2014)
Tälle itsemurhista kootulle sanakirjalle sopisi vallan mainiosti nimeksi myös ”Tuhat ja yksi itsemurhaa”, sillä sen itsemurhista rakennettuun monisyiseen labyrinttiin on eksynyt muiden mukana esimerkiksi lukuisia romaanien sankareita, kirjailijoita, mytologisia taruolentoja, oopperoiden sekä elokuvien fiktiivisiä itsemurhantekijöitä ja jopa yksittäisiä maitakin.

Kanerva Eeva (toim.): Toivoa ja tukea itsemurhakriisissä (Helsingin yliopisto, käytännöllisen teologian laitos 2008)
Artikkeliteos sisältää ainutlaatuista aineistoa itsemurhan tehneiden läheisten, vertaistukijoiden ja työntekijöiden sekä itsetuhoisen ihmisen mietteistä ja kokemuksista. Se on tehty kaikille, jotka omakohtaisesti, läheisenä tai työssään ovat itsemurhakriisiä koskevien kysymysten äärellä, tai jotka haluavat tietää, mitä kaikkea itsemurhakriisin kohtaamiseen liittyy. Kirja on syntynyt käytännöllisestä ajatuksesta tukea ihmisiä vaikeissa olosuhteissa. Toisaalta kirja on tehty siksi, että tietoisuus aihepiirin luonteesta leviäisi mahdollisimman laajalle.

Kilpeläinen Tapani: Itsemurhan filosofia (2012)
Itsemurhaa on käsitelty filosofiassa hämmästyttävän vähän, ja silloinkin useimmiten yksinkertaisesti sallien tai tuomiten. Aristoteles ja Kant vastaan, Hume puolesta. Mutta itsemurha välttää yleistykset ja kategorisoinnit: se muodostaa ongelman, joka on ajateltava jokaisessa yksittäistapauksessa uudelleen. Itsemurhan filosofia on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys itsemurhasta filosofisena ja käsitteellisenä ongelmana.

Kiuru Reidunn: Surun päiväkirja – ja ilon (Otava 1996)
Kirja koostuu äidin päiväkirjamerkinnöistä vuoden ajalta sen jälkeen, kun 23-vuotias poika Kalevi kuoli oman käden kautta. Kirjoittaja toivoo kirjan tuovan voimaa, uskoa ja vertaistukea samassa tilanteessa oleville.

Kiuru Sakari ja Reidunn: Kaarnalaiva (Otava 1995)
Yleisradion eläkkeelle siirtynyt pääjohtaja Sakari Kiuru ja psykologi Reidunn Kiuru käyvät Kaarnalaiva-kirjassaan uudelleen läpi poikansa itsemurhaa.

Koskenvesa Marjatta: Lunta, sanoi perhonen (WSOY 1990)
Pastori Marjatta Koskenvesa on kirjoittanut koskettavan ja rohkean kirjan tyttärensä Päivin tragediasta. Kertomus kuvaa vaiheita, jotka johtivat tyttären itsemurhaan 17-vuotiaana. Kirjan päiväkirjamuistiinpanot ja kirjeet tuovat tekstiin vahvaa totuudellisuutta; kipeitä ja inhimillisiä syitä katsotaan sellaisinaan. Lunta, sanoi perhonen-kirjassa uskonelämä ja rukouksen maailma kietoutuvat tavalliseen arkeen, ja tappioita pohtiessaan Koskenvesa koskettelee elämäntaidon kysymyksiä huumorinpilke silmäkulmassaan. Äidin voimakkaasta puheenvuorosta huolimatta kirja on myös Päivin oma puheenvuoro ikätovereilleen.

Laakso Seppo: Kitara soi niin hiljaa – miehet puhuvat surustaan (Katharos 2007)
Kirjaan on koottu eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien miesten surukokemuksia. Kokemuksistaan kertovat muun muassa eri-ikäiset leskeksi jääneet miehet, lapsensa menettänyt isä, itsemurhan tehneen veli ja vanhempansa menettänyt nuori mies. Lisäksi kirjan toimittanut Seppo Laakso kertoo omasta surutyöstään. Kirjan henkilöt haluavat omilla tarinoillaan auttaa ja rohkaista menetyksen kokeneita ja vertaistukea kaipaavia miehiä selviytymään surussaan.

Lindqvist Martti: Suruntie (WSOY 2001)
Martti Lindqvist puhuu kirjassaan surijalle. Hän on itse kokenut vanhempiensa kuoleman, läheisten ihmisten sairastumisen ja poismenon ja vaimon äkkikuoleman. Hän ei anna kirjassaan yksityiskohtaisia neuvoja tai kerro mitä pitää tehdä. Hän vain puhuu surusta, kertoo kokemuksistaan ja myös muiden surukokemuksista. Pohdinnan kautta hän johdattelee surijan omalle surun tielleen, jota pitkin on kuljettava.

Lindqvist Martti: Kuolemaa väkevämpi (Otava 1994)
Kirjassaan Martti Lindqvist kertoo elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan, kun läheinen ihminen on äkkiä poissa.

Lindqvist Martti: Toivosta ja epätoivosta (Kirjapaja 2007)
Tämä kirja kertoo ihmisestä, joka joutuu käännekohtaan elämässään. Hän on ahtaalla kahden eri suuntiin vetävän voiman – menettämisen pelon ja muuttumisen pakon – välissä. Kun toivo murtautuu epätoivon keskelle, ihminen saa rohkeutta kohdata tosiasiat. Hän löytää mielen mielettömyydessä, astuu toisten yhteyteen ja kasvaa armollisuuteen myös itseään kohtaan.

Lindroos-Annala Pirjo: Tuulelan tupa (VALMIIXI 2013)
Romaanin teemoja ovat miehen sota-ajan kokemukset, lapsen menetys ja läheisen itsemurha. Sota menetyksineen on lähempänä kuin sodan jälkeen syntyneet aina ymmärtävätkään – se vaikuttaa yhä suomalaisperheiden elämään. Vaikka Lindroos-Annalan teos on todellisuuteen pohjautuva kirja, jolla ei ole onnellista loppua, sen pohjavire on kuitenkin elämänmyönteinen. Kirjan kantavaksi sanomaksi nousee suru ja selviytyminen, ajan ja vertaistuen avulla. Sanomansa lisäksi kirja on jo saanut kiitosta osuvasta ajankuvauksesta.

Lintunen Martti: Älä yritä unohtaa (Prometheus 2010)
Tunnetko jonkun, joka on kuollut itsemurhaan. Jos tunnet, et ole yksin. Suomessa noin tuhat ihmistä vuodessa kuolee itsemurhaan. Jos ajattelet, että jokainen heistä tunsi läheisesti vaikkapa vain 10 ihmistä, niin 10 000 ihmistä on kokenut itsemurhan seuraukset. Se on suuri joukko. Pienen kaupungin verran. Millaisia ovat nuo itsemurhaan kuolleet ihmiset? He ovat äitejä, isiä, veljiä, siskoja, isovanhempia, ystäviä, tuttavia, koulukavereita…

Lounela Viena-Inkeri (toim.): Surussa ja toivossa – Martti Lindqvistin ajatuksia (Kirjapaja 2009)

Morottaja Taina: Ajanvirrassa (Mediapinta 2010)
Ajanvirrassa on kertomus äidin surusta pojan itsemurhan jälkeen. Se kertoo epäuskosta, syyllisyydentunteista ja syvästä surusta, kun lapsi on poissa. Avioliiton kariutuminen, rakkaiden koirien menettäminen ja oma sairastuminen koettelevat jo valmiiksi vaikeassa elämäntilanteessa. Kuvitus kulkee hyvin tarinan mukana. Morottaja kertoo kirjan kirjoittamisen olleen auttava voima surun keskellä, kun hänen oma poikansa kuoli.

Mäkinen Heta: Riikka, tyttäreni taivaassa (Imprimatur 2008)
Mäkinen kertoo avoimesti tyttärensä sairastumisesta, elämänhalun kadottamisesta ja kuolemasta. Tytär löydettiin kotoaan kuolleena. Hän oli jättänyt jäähyväiskirjeitä lähimmäisilleen selittääkseen, miksi päätyi tähän ratkaisuun. Kaksi vuotta myöhemmin Mäkinen löysi myös poikansa kotoaan sairauskohtaukseen menehtyneenä. Hän kertoo kirjan kirjoittamisen olleen iso osa hänen surutyötään. Hän toivoo, että kirjasta on apua toisille läheisensä menettäneille.

Pystynen Tiina: Leskikuningattaren muistelmat (WSOY 1993)
Leskikuningattaren muistelmissa Tiina Pystynen heittäytyy täysillä. Miehen kuoleman synnyttämät tunteet puskevat kirjassa esiin rujonkauniina kuvina ja teksteinä, joissa ei piilotella leskeksi jääneen naisen rienaavimpiakaan ajatuksia, tekoja ja tuntemuksia. Leski on yksin, vaikka elääkin kahden lapsensa kanssa. Kun ei ole miestä, on itse vastattava kaikesta. Arki on kamppailua ja surutyötä, jossa ”touhuaminen estää lesken sydämen särkymisen”. Elämä on silti nyt, ja olemassaolo on kohdattava joka päivä. Leskikuningattaren muistelmat on omaääninen aikuisten kuvakirja, joka yhdistää karuuden ja hellyyden tavalla, joka tuottaa lukijalle puhdasta iloa.

Rantalaiho Anneli (toim.): Sinua en unohda: lapsensa menettäneet kertovat (Karas-sana 1999)

Riikonen, Teuvo V: Isäni, miksi  (Kirjapaja 1996)
Kirjoittaja kertoo isänsä itsemurhasta ja sen vaikutuksista hänen lapsuuteen ja koko elämään. Riikonen ei koskaan tavannut isäänsä, sillä tämä kuoli ennen kuin hän syntyi. Hän kertoo lapsuudestaan ilman isää, pohtii tunteitaan aina vihasta suruun ja anteeksiantoon. Kirjallaan hän haluaa tuoda toivoa kohtalotovereilleen.

Saavalainen Teuvo: Ja poika vaikenee (Gummerus 1984)
Elämän pahuus ja kuoleman valta. – Teoksesta Ja poika vaikenee aukeavat lukijalle samat ulottuvuudet kuin maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien pohdinnoista. Yli läikkyvä herkkyys, vaille mahdollisuuksia jäävä lahjakkuus. – Teuvo Saavalainen kartoittaa syitä, jotka saavat nuoren ihmisen mielen järkkymään hyvinvoinnin keskellä. Syyllisyydentunne ja vastuu. – Omista kipeistä kokemuksistaan jalostaa isä helmen, joka on osoitus siitä, ettei hänen uhrinsa ole ollut turha. Ja poika vaikenee on surullinen mutta ei epätoivoinen kirja. Finlandia-palkintoehdokkuutta mittana pitäen yksi ilmestymisvuotensa parhaista.

Sihvola Arja: Jälkeen Kasperin (omakustanne 2008, Basam Books 2015)
Kun Annan poika Kasper tekee itsemurhan, Annan ajanlasku muuttuu täysin. Kipu, syyllisyys ja kaipaus värittävät hetkiä ja välillä tuntuu, ettei pimeydellä ole loppua. Vähitellen Anna kuitenkin asettuu muuttuneeseen elämäänsä, johon ilmestyy yllättäviä ihmisiä.

Sihvola Arja: Narri, Piispa ja Lintu (Basam Books 2015)
Kirja on monenikäisille lapsille ja aikuisille sopiva tarina siitä, miten kolme erilaista olentoa opettelee elämään yhdessä, kuinka oma ainutlaatuisuus löytyy, miten surun tiellä kuljetaan ja löydetään sovinnon mahdollisuus.

Spiik Karl-Magnus: Isän suru (Mediapinta 2010)
Oman lapsen menettäminen on raskain asia, jonka ihminen voi joutua kokemaan. Kirjoittajan ja hänen perheensä taakkaa lisäsi se, että nuori Camilla kuoli oman käden kautta. Kertomus isän surutyöstä auttaa samanlaisen kokemuksen läpikäynyttä lukijaa käsittelemään menetystään. Samalla se antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle vanhemmalle. Tiedänkö oikeasti, mitä lapseni mielessä liikkuu, millaisia murheita ja vastoinkäymisiä seesteisen kulissin takaa voi löytyä? Camilla pääsee vahvasti ääneen päiväkirjakatkelmien ja runojen kautta.  Kertomuksen lopputunnelma on valoisa. Kirjoittaja on kohdannut tyttärensä kuoleman avoimesti ja kunnioittaa hänen ratkaisuaan. Kaipuusta huolimatta elämä menee eteenpäin, eikä läheisten ihmisten suhde pääty kuolemaan.

Spiik Karl-Magnus: Kuoleman kohtaaminen käytännössä (Mediapinta 2017)
Kirjoittaja menetti tyttärensä 2008 ja tärkein tunteiden purkamiskeino oli silloin kirjan Isän suru kirjoittaminen (Mediapinta 2010). Hän ei haudannut surua sisäänsä, vaan kulki sitä kohti, koska tiesi, että vaikeistakin elämäntilanteista voi selvitä. Tämä kirja kertoo kahdeksan vuoden matkasta, joka vapautti kirjoittajan tuskasta. Hän tarkastelee rehellisesti uskomuksia ja erilaisia selviämisen keinoja.

Teinilä Mari: Lopun elämää, Itsemurhan tehneiden läheiset kertovat (Kirjapaja 2006)
Noin tuhat suomalaista päätyy vuosittain itsemurhaan. Jokaisella heistä on keskimäärin kuusi läheistä. Miten äiti, isä, puoliso, tytär, poika, veli, sisko ja ystävä jaksavat jatkaa elämäänsä läheisensä itsemurhan jälkeen? Miten elää surun ja syyllisyyden kanssa? Mistä on saanut tukea? Saako itsemurhasta vieläkään puhua? Omaisten ja läheisten kymmenen selviytymistarinaa siitä, miten he ovat selvinneet läheisen ihmisen itsemurhan jälkeen. Kirjassa on myös asiantuntijoiden puheenvuoroja.

Tuomenoja Oili: Kiitos käynnistä, Matti (Compania Comder 2014)
Toimittaja Oili Tuomenoja tarttuu arkaan ja tabuun aiheeseen kirjoittaessaan poikansa Matin itsemurhaan katkenneen elämän tarinan. Etsiessään vastauksia pojan epätoivoiseen tekoon hän luki Matin päiväkirjoja, runoja ja mietelmiä. Kirja on erityisesti tervetullut vaikeissa elämäntilanteissa kamppailevien nuorten, heidän vanhempiensa sekä heitä tukevien luettavaksi. Lukija pääsee mukaan huumorin ja kyynelten pehmentämään tarinaan, jonka toivoisi sittenkin päättyvän onnellisesti. -Marja Räihä

Uusitalo Tuula: Yli mahdottoman: itsemurha ja läheinen (2007)
Läheisen itsemurha jättää jälkeensä syvät arvet. Itsemurhan tehneiden läheiset tuntevat usein surunsa keskellä syyllisyyttä, vihaa ja häpeää. Kirjassa käsitellään itsemurhaa ilmiönä, itsemurhien syitä ja seurauksia, itsemurhan tehneiden läheisten selviytymistä ja tukemista sekä itsemurhien ehkäisytyön haasteita. Kirja sisältää itsemurhien tehneiden läheisten kertomuksia kokemastaan surusta.

Vuori Katariina & Pulkkinen Jonna: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta (Atena Kustannus 2014)
Vuosittain noin tuhat suomalaista päättää elämänsä itse. Heidän lisäkseen arviolta kymmenkertainen joukko yrittää itsemurhaa. Kourallinen tabuja -teoksessa itsemurhaa yrittäneet kertovat, miksi he eivät halunneet enää elää – ja miten he ovat löytäneet elämänhalun uudelleen.

Väisänen Leena: Lapsen menetys: perheen suru ja toipuminen (Kirjapaja 1999)

Wislöff Fredrik: Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi (Kirjapaja 2004)

Yhtäkkiä yksin. Leskeksi jääneet kertovat (Kirjapaja 1995)

Åberg Christer: Syvänteessä (Kirjapaja 2005)
Itsemurha on hätkähdyttävä kokemus perheessä. Kirjoittaja toteaa eläneensä sokkivaiheen menetettyään vaimonsa äkillisesti. Hän tuskin olisi selvinnyt ilman aikuisten lastensa, ymmärtävän ystävän, joskus jopa tuntemattoman lähimmäisen tukea. Tapahtumasta on kulunut nyt seitsemän vuotta. Teoksen pohjana ovat päiväkirjat, joihin suruprosessin aikana kertyi mittava määrä tekstiä. Raskaasta aiheestaan huolimatta teos on valoisa ja rohkaiseva.

Läheisten tarinoita

Tilaa kirjoja

 

Opinnäytetöitä ja tutkimuksia

 

Salmela, Anu 2017: Kuolemantekoja. Naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosesseissa. Väitöskirja, Turun yliopisto.

Tirkkonen, Malla 2017: Teemaluennoista luoviin menetelmiin : läheisen itsemurhan kohdanneiden tarpeita ja toiveita vertaistukiryhmätoiminnalle. Opinnäytetyö, sosionomikoulutus. Laurea-ammattikorkeakoulu.

Lahti, Jennina 2016: Vanhempansa itsemurhan kautta menettäneiden käsityksiä itsemurhasurusta ja sen vaikutuksista oman elämänpolun muodostumiseen, Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö.

Inna, Saara 2014: Sirpaleista koottu – Sisaruksen suru ja siitä selviytyminen sisaruksen itsemurhan jälkeen. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö.

Lahti, Tuuli 2014: Itsemurhan tehneiden henkilöiden omaisten kokemuksia vertaistuesta. Satakunnan ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma.

Salmela, Anu 2011: Varjele taivas – itsemurhanko hän tekisi? Naisten itsemurhiin suhtautuminen Suomessa vuosina 1880–1900. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.

Kylänpää, Emma 2010: Poliisin ja itsemurhan tehneen läheisen kohtaaminenPoliisiammattikorkeakoulun päättötyö. Tampere.

Mäki, Netta 2010: Not in all walks of life? Social Differences in Suicide Mortality. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.

Rosenkvist, Linda & Wallin Kjellberg, Jenny 2010: Suicidefterlevande familjers upplevelse av stöd i samband med en stödhelgsinsats.

Laine, Sonja 2009: Äitien surulliset tarinat. Vertaistuki itsemurhan tehneiden läheisten keskustelupalstalla. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, sosiaalityön tutkimuksen laitos.

Peltola, Heidi & Vilppola, Margareetta 2009: Luovat ja toiminnalliset menetelmät surevan lapsen tukena. Ohjaajan materiaalia lasten sururyhmiin. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö.

Kujala, Johanna 2007: Sitä ei irrota suopa ei lipeä, se irtoaa vasta kuolemassa. Lapsena koettu vanhemman itsemurha aikuisen näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, käytännöllisen teologian laitos.

Marjamäki, Märta 2007: Seurantatutkimus itsemurhan tehneiden henkilöiden puolisoiden selviytymisprosessista. Väitöskirja. Turun yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta.

Pesonen, Tuula 2006: Trends in Suicidality in Eastern Finland 1988–1997. Väitöskirja. Kuopion yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.

 

Lapsensa menettäneiden vanhempien tueksi
sekä ammattilaisten käyttöön

Näiden tukikirjasten tilaukset Käpy ry:n verkkosivuilta.

Lapsen kuolema. Tietoa ja tukea lapsen kuoleman kohdanneille. Toim. Aho A-L., Kivikko M., Mesikämmen E., Uittomaki S. (2014, tukikirjanen, 32 s., KÄPY Lapsikuolemaperheet ry)

Kirjanen on saatavana myös ruotsinkielisenä: När ett barn dör. Information och stöd till barnets närstående.

Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Uittomäki S., Mynttinen S., Laimio A. (2011, 59 s., KÄPY Lapsikuolemaperheet ry)

Tietoa ja tiedettä

Ayalon, Ofra: Selviydyn! Yhteisön tuki ja selviytyminen (SMS-Julkaisut)

Cobain, Bev: Apu-a. Selviytymisopas masentuneelle nuorelle (Pieni Karhu)

Dyregrov, Atle: Lapsen suru (Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja punainen Risti)

Erkko, Tuuli & Ohraluoma, Kirsi: Suru puserossa – Lapsen ja nuoren tukeminen itsemurhan jälkeen (Surunauha ry 2007)

Fiske, Heather: Elämästä on kysymys ­– itsemurhakriisin ratkaisukeskeinen hoito (Lyhytterapiainstituutti Oy 2015)

Heiskanen, Tarja: Viimeinen ratkaisu (SMS-julkaisut)

Itsemurhat Suomessa 1987 -projekti. Toim. Jouko Lönnqvist, Hillevi Aro ja Mauri Marttunen (Stakes)

Kuolema elämän keskellä. Toim. J-E Ruth ja P. Heiskanen (Otava)

Lintunen, Martti: Älä yritä unohtaa (Prometheus kustannus Oy, 2010)

Palosaari, Eija: Lupa särkyä (Edita, 2008)

Poijula, Soili: Surutyö (Kirjapaja)

Poijula, Soili: Lapsi ja kriisi, Selviytymisen tukeminen (Kirjapaja)

Pulkkinen, Mari: Salattu, suoritettu ja sanaton suru. Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2016)

Pulkkinen, Mari: Surun sylissä, suomalaisten kokemuksia menetyksestä (Kustantamo S&S 2017)

Ruishalme Outi, Saaristo Liisa: Elämä satuttaa – Kriisit ja niistä selviytyminen (Tammi)

Saari, Salli: Kuin salama kirkkaalta taivaalta – Kriisit ja niistä selviäminen (Otava)

Solomon, Andrew: Keskipäivän demoni. Masennuksen atlas (Tammi)

Särkynyt sydän. Omainen ja itsemurha. Toim. Tarja Heiskanen (SMS-Julkaisut)

Toivoa ja tukea itsemurhakriisissä. Käytännöllisen teologian laitoksen vuosikirja 2008. Toim. Eva Kanerva. (Helsingin ylipisto, Käytännöllisen teologian laitos 2008)

Uusitalo Tuula: Miten päästä yli mahdottoman (Lapin yliopisto, 2006, väitöskirja)

Uusitalo Tuula: Yli mahdottoman. Itsemurha ja läheinen (Edita 2007)

 

RUNOJA / MIETTEITÄ

Aarnitaival Saraleena: Läsnäolosi on lohdutus (Katharos Oy 2013)
Anhava Helena: Kysy hiljaisuudelta itseäsi (Otava)
Anhava Helena: Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa (Otava)
Anhava Tuomas: Oikukas tuuli (Otava)
Salme Saure (toim.): Kaipaus on kukka, suru varjo nurmikolla (Otava 1986)
Kilpi Eeva: Ennen kuolemaa (WSOY 1982)
Lappalainen H-P (toim.): Päivänlasku, runoja murheessa ja ikävässä (Kirjayhtymä 1982)
Zink Jörg: Surussa on kantavaa voimaa (Kirjaneliö 1986)