Kirjoittaminen muistojen säilyttäjä ja toivon tuojana

Kun läheinen menehtyy, voi tunteiden sanoittaminen ääneen tuntua mahdottomalta ja raskaalta. Tunteet voivat tuntua isolta möykyltä, joka ei aukene, vaikka kuinka puhuisi. Silloin kirjoittaminen voi tuntua helpommalta kuin puhuminen. Mutta mitä kaikkea kirjoittaminen voi antaa – muutakin kuin vain paikan tunteiden käsittelylle?

Kirjoittamalla voi itse ohjata sitä, miten etäältä tai läheltä tilannetta katsoo. Kirjoittaessa voi etäännyttää tilannetta luomalla omasta elämästään fiktiota tai asettamalla oman tilanteensa fantasiamaailmaan. Toisaalta sitä voi käyttää hyvinkin yksityiskohtaiseen omien tunteiden ja elämän sanoittamiseen. Kirjoittamisen kautta voi selkeyttää epämääräisiä tunteita ja toisaalta kiinnittyä takaisin omaan itseen, maadoittua. Kirjoittamista voi kokeilla myös kriisityön välineenä, tai vaikka psykoterapiaprosessin aikana.

Kirjoittamisella on kuitenkin paljon muitakin hyviä puolia kuin vain tunteiden sanoittaminen. Sillä voi olla tärkeä rooli niin toivon tuomisessa, muistojen säilyttämisessä, ilon ja kauneuden tuomisessa kuin ihmiskontaktien luomisessakin.

Kirjoittamisella ei välttämättä tarvitse olla mitään tavoitetta, mutta se voi auttaa luomaan toivoa ja jaksamista. Esimerkiksi päiväkirja näyttää tunteiden kehittymisen pitkällä aikavälillä, vaikka itse ei huomaisi muutosta. Mitä ajattelin ensimmäisen vuoden aikana, entä viidennen? Onko ajatuksissa tapahtunut muutosta? Erityisesti, jos käy läpi psykoterapiaprosessia tai vastaavaa, voi kirjoittamalla tuoda muutosta paremmin esille.

Kirjoittaminen muistojen säilyttäjänä

Kirjoittamisen on tutkittu myös vahvistavan muistia ja muokkaavan sitä, millaisena maailman ja omat muistomme näemme. Tämä voi itsemurhaan kuolleen läheisestä tuntua erityisen tärkeältä mutta samaan aikaan myös erityisen raskaalta. Miltä läheiseni tuoksui, miltä tuntui koskettaa häntä? Miten hän köhi kurkkuaan? Entä oliko hänellä jokin omituinen tapa, joka vähän jopa ärsyttikin? Nämä kaikki voivat tuntua hukkuvan ja katoavan suruun, muuttavan muotoaan, tai sitten niistä puhuminen voi tuntua ylivoimaiselta.

Etenkin käsin kirjoittaminen tuo kirjoittamiseen mukaan myös kehollisuuden ja fyysisyyden. Mieli ja keho joutuvat tekemään eri tavalla töitä käsin kirjoittaessa kuin koneella istuessa. Onkin tutkittu, että erityisesti käsin kirjoittaessa muistin toiminta vahvistuu.

Ei pidä myöskään väheksyä sitä, millainen rooli taiteella on leikin, ilon ja kauneuden tuojana. Kun elämänilo on kateissa, taide voi tuoda pieniä pilkahduksia siitä, että elämään mahtuu edelleen myös kauniita ja tärkeitä asioita. Asioita, jotka tuottavat puhtaasti iloa ja nautintoa ilman, että niihin liittyy suorittamista. Toisaalta kaiken ei tarvitse olla kaunista ja iloista: kirjoittaessa voi antaa mielen mennä myös niihin kohtiin, jotka ovat rumia, mustia ja synkkiä. Kaiken kirjoittamisen ei tarvitse tähdätä esteettisesti kauniiseen tekstiin – sehän olisi aivan absurdi lähtökohta kaikelle tekemiselle. On kuitenkin tärkeää löytää jotain, joka tuottaa nautintoa ja iloa, vaikka ulkopuolisesta se näyttäisi synkältä.

Viimeiseksi kirjoittaminen voi auttaa uudenlaiseen kontaktiin muiden ihmisten kanssa. Kirjoittaminen saa olla kaikkein yksityisintä ja intiimeintä ihmisessä – mutta yhtä lailla sitä voi käyttää ryhmäytymiseen ja ihmisten kanssa olemiseen. Kirjoittamisen ei tarvitse olla yksinpuurtamista, jos ei niin halua, vaan on mahdollista löytää muita kirjoittavia ihmisiä, esimerkiksi paikallisen kirjoittajayhdistyksen kautta. Kirjoittamista voi myös kokeilla Surunauhan vertaistukiryhmissä, jos pelkkä keskustelu tuntuu toistavan itseään. Yhdessä kirjoittaminen voi tuoda uusia näkökulmia suruun.

Mistä aloittaisin?

Miten sitten lähteä kirjoittamaan omasta surusta? Aluksi voi kokeilla pelkkää tajunnanvirtamaista kirjoittamista, jossa annetaan mielen viedä miettimättä sen enempää. Se voi kuitenkin tuntua haastavalta, mikäli tuntuu, ettei tekstiä tule. Joillekin kirjoittaminen on helpompaa erilaisten kirjoitusharjoitusten kautta. Erilaisia kirjoitusharjoituksia löytyy helposti netistä (yksi esimerkki harjoituksesta linkattuna postauksen loppuun).

Ei myöskään tarvitse pitäytyä vain tekstissä, vaan voi rohkeasti kokeilla vaikka kuvataiteen ja kirjoittamisen yhdistämistä. Miltä näyttäisi esimerkiksi menehtyneen läheisen kuvista koottu taulu, johon on kirjoitettu runoja surusta? Tai läheisen lempibiisin sanat kirjoitettuna kuvin koristeltuun tauluun?

Kirjoittamisessa muodolla ei olekaan väliä, tärkeintä on se, että sureva saa iloita, surra, vihata, pelätä – tuntea kaikkia tunteita turvallisesti.

Miska Karhu
Kirjoittaja suorittaa sosionomin harjoittelujaksoaan Surunauha ry:llä. Hän on myös kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja.

Esimerkki kirjoitusharjoituksesta Mielenterveystalon sivulta. Teema on eri, mutta voit hyödyntää orientoivia kysymyksiä kirjoittamisessa. Konkreettisia ideoita surun käsittelemisestä kirjoittamalla löydät myös esimerkiksi Heli Hulmin teoksesta Kuoleman horisontti ja kirjoitus (Kvs, 2012).