Keräsimme lohdullisia ajatuksia läheisiltä. Aina emme osaa sanoa surevalle ääneen sitä, mitä haluaisimme sanoa. Tai emme osaa pyytää itsellemme surussamme läheisiltä sitä, mitä ehkä kaipaisimme ja tarvitsisimme.
PIIRROS | Anne Leppänen
Minkä ajatuksen tai asian haluaisit sanoa surevalle läheiselle?
”Tartu kiinni niihin pieniinkin ilon pisaroihin isojen murheiden keskellä.”
”Anna aikaa itsellesi.”
”Lapsen suru on surua ja myös lapsella on oikeus surra.”
”Kerro minulle hänestä. Millainen hän oli?”
”Suru saa näkyä.”
”Vielä tulee päivä etkä enää mieti läheisesi lähdön syytä. Mietit hänen elämänsä tarkoitusta.”
”Olen läsnä, soita kun tarvitset apua.”
”Osanottoni! Jonkun kauniin muiston tai kauniin ajatuksen jakaminen vainajasta.”
”Päivä kerrallaan ja yö välissä❤️”
”Vaikka se ei siltä aina tunnu, niin selviät. Sun ei tarvitse olla vahva. Anna itsesi kokea suru. Ukkini sanoin ”jokainen puhuttu tunti helpottaa”. Jatka puhumista senkin jälkeen, kun se ei enää pulppua ja ole helppoa. Muutoin se kasaantuu ja tekee moninkertaisesti kipeää.”
Mitä haluaisin, että minulle sanottaisiin tai mitä haluaisin pyytää, mutta en ehkä osaa tai uskalla?
”Ymmärrystä, että voi surra ja ikävöidä vaikkei katkeroituisi ja lopettaisi omaa elämää.”
”Haluaisin, että minun suruani ei väheksyttäisi, vaikka menetyksestä on jo kymmenen vuotta. Se kulkee rinnalla aina.”
”Surulla ei ole määräaikaa.”
”Lapsesi on kaunis ihana ja rakas ❤️”
”Miten muistelet häntä nyt?”
”Konkreettinen apu – lastenhoito, siivous…”
”Uskalletaan sietää myös hiljaisuutta, surua ilman sanoja.”
”Toivoisin, että minulle annettaisiin tilaa, ja voisin ottaa yhteyttä kun tahdon.”
”Toivon, että minua halattaisiin. Haluaisin, että lapseni kummi veisi kynttilän poikani haudalle.”
”Toivon, että saisin ihan oman ajan surra, ettei surua ja ikävää tarvitse surra jossakin tietyssä ajassa pois.”
”Toivon, että joku halaa pitkään ja antaa itkeä. Keskustelee iskästä ilman sääliä, kunnioittaen häntä ja hänen elämää.”
Artikkeli on julkaistu Surunauha-lehdessä 1/2024.
