Kihlatulleni,

Teos ja tarina ON osa Eilen • Tänään • Huomenna -taidenäyttelyä surun matkasta läheisen itsemurhan jälkeen

Vuosi 2023, elämäni onnellisin ja samalla kamalin vuosi. Keväällä toteutettiin meidän yksi suurimmista haaveista ja matkustettiin Japaniin katsomaan kirsikankukkia. Näiden puiden alla polvistuit eteeni ja kysyit, haluaisinko jakaa loppuelämän kanssasi. Tämä oli tähänastisen elämäni onnellisin hetki. Muistan olemuksesi ja katseesi, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen: olit jännittynyt, määrätietoinen ja samalla näytit maailman onnellisimmalta. Olimme puhuneet myös paljon tulevaisuudesta: häistä, perheestä ja muista yhteisistä tavoitteista ja odotin innolla niiden tapahtumista. Elämässäni oli kaikki värit ja luulin, ettei mikään veisi tätä iloa ja onnellisuutta meiltä. Vain me kaksi yhdessä vastaan maailma.

Sitten tuli kesä ja elämästäni lähti värit. Lähdit luotani äkillisesti: ilman ennakkovaroitusta, selitystä tai edes hyvästejä. Löysin sinut ja pidin sinusta kiinni loppuun saakka, kunnes kuolema meidän erotti. Päässäni on liuta kysymyksiä, joita kysyn itseltäni varmaan loppuelämäni ajan. Päällimmäisenä tunteena oli ympäröivä pimeys, tyhjyys ja olo, että elämältäni olisi vedetty matto alta. Olin tyhjän päällä ja tuntui etten saanut mistään kiinni. Sinun kanssasi hautasin myös meidän yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat. Minulla oli aivan kamala koti-ikävä, mutta minulla ei ollut paikkaa, jota kutsua kodiksi. Koska sinä olit se, joka loit minulle kodin.

Tapahtuman jälkeen sain apua läheisiltäni sekä kriisiterapiasta. Kriisiterapian jälkeen aloitin myös Kelan tukeman terapian, jossa käsittelen yhä poislähtöäsi, mutta myös muita tapahtuneesta aiheutuneita traumareaktioita. Terapia on auttanut minua paljon, sillä siellä pääsen kertomaan avoimesti omista tunteista ja kokemuksista.

Nyt kun aikaa on kulunut lähdöstäsi hieman reilu vuosi, olen alkanut näkemään hieman värejä elämässäni. Lähtösi pakotti minut tutustumaan itseeni: kuka minä olen, minkälaisen elämän haluan elää ja mitkä ovat minun omia unelmiani. Tällä hetkellä toivoa tulevaisuuteen tuo minun työni, joka pitää minut kiinni arjessa, ja saa minut tuntemaan itseni merkitykselliseksi.

Tulevaisuudelta toivon eläväni itseni näköistä elämää, vaikken vielä täysin tiedä, miltä se mahdollisesti näyttää. Unelmani on löytää perhe ja olla äiti jonain päivänä. Tiedän, että tuet minua rakas tällä matkalla ja kuljet rinnallani joka päivä. Ei ole päivääkään, jolloin et olisi ajatuksissani.

Tulen kertomaan tarinaasi myös tulevalle perheelleni. Olen kiitollinen sinulle rakas, että olit osa elämääni lähes 9 vuoden ajan ja kasvatit minut sellaiseksi, joka olen tänä päivänä. Jokainen aamu muistuttaa minua päivän mahdollisuuksista ja jokaisen aamun otan kiitollisena vastaan, sillä ei ikinä tiedä mitä päivä tuo tullessaan.

” Life is a mystery
Everyone must stand alone
I hear you call my name
And it feels like home”
-Madonna, Like a prayer

Rakkaudella,
Kihlattusi

Lapinlahden lähteellä Eilen • Tänään • Huomenna -taidenäyttely surun matkasta läheisen itsemurhan jälkeen. Näyttely koostuu viidestä Surunauhan taideterapeuttiseen vertaisryhmään osallistuneen läheisen työstä, ohjaajana Jessica Ristolainen. Näyttely on nähtävillä Lapinlahden Lähteen 1.krs kahvilan viereisessä tilassa 15.11.-29.12.24.

Julkaisemme kaikki viisi työtä ja läheistarinaa myös sivuillamme marras- joulukuussa 2024.