Kirje rakkaalle siskonpojalleni,

Teos ja tarina ON osa Eilen • Tänään • Huomenna -taidenäyttelyä surun matkasta läheisen itsemurhan jälkeen

Minun muistoni sinusta vievät minut lapsuuden mummilaan. Muistan kuin olen saanut sinua hoitaa ja leikkiä kanssasi. En voi olla hymyilemättä, kun muistelen sinua sisarustesi ja serkkujen kanssa leikkimässä pitkätukkaisia rokkareita siten, että olitte tehneet paidasta itsellenne päähän pitkät hiukset. Taisit jo lapsena tietää, että muusikon elämä on asia, jonne tie sinua kuljettaa. Tädin silmissä olit äärimmäisen lahjakas soittaja. Tällä hetkellä jäljelle jääneet musiikki tallenteen ovat tärkeitä, joita kuuntelen, kun ikävä iskee.

Se mikä tuntui omien lasten myötä tärkeältä, että sinä jatkoit mummilan hauskoja leikkihetkiä minun lasteni kanssa. Ja et usko miten monta kertaa olemme lasten kanssa palanneet niihin viimeisen kesän kuviin, jossa leikit hippaa ympäri vanhan tammen, niin kuin minäkin juoksin aikanaan sinun ja sisarustesi kanssa.

Mutta mitä tapahtui neljä vuotta sitten? Miksi?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat jääneet täysin vaille vastausta. Sinun lähtöäsi ja valintaasi emme
kukaan osanneet odottaa ja se ratkaisu oli täysin järjetön ja järkyttävä. Muistan sen hetken, kun
mummi soitti täynnä hätää, kauhua ja itkua, kun hän joutui soittamaan surun pysäyttävintä sanomaa.
Sitä oli mahdotonta ymmärtää ja kaikki tuntui niin epätodelliselta. Sellaista tuskaa en ole koskaan
elämässäni kokenut, jota koin siinä hetkessä ja monissa hetkissä sen jälkeen.

Muistan, kuinka järkytyksen ohella yritimme järjellä hakea ymmärrystä tapahtumaan ja sinun ratkaisuusi. Sitä ymmärrystä emme ole löytäneet vielä tänäkään päivänä. Sinä et jättänyt jälkeesi selityksiä, kirjeitä. Sinun elämässäsi oli asiat hyvin ja tulevaisuuteen oli selkeitä suunnitelmia, jotka jäivät täysin kesken. Sydän on murtunut monta kertaa, kun olemme läheisten kanssa itkeneet, että mitä me emme nähneet? Miksi niin valoisa, huumorintajuinen ja puhelias nuorimies voi päätyä luopumaan elämästään. Miksi et kääntynyt kenenkään meidän puoleemme ja antanut auttaa pois pimeimmästä hetkestä? Miksi meidän läheisten rakkautemme ei riittänyt ja auttanut riittävästi näkemään valoa.

Näiden vuosien aikana on tullut mietittyä sinun viimeisiä elosi kuukausia ja sitä, että yrititkö jossain kohtaa sanoa jotain mitä emme nähneet tai kuulleet. Voin kertoa, että se on ollut raskasta. Neljä vuotta sitten en voinut kuvitella, että miten jaksamme tämän valtavan surun kanssa tänne asti ja niin vaan sitä on päivä päivältä eletty elämää eteenpäin. Sinä olet rakas perheenjäsen, jota kukaan sinun lähimmäisistäsi ei halua unohtaa. Sinun muistosi ja elämäsi elää vahvasti keskusteluissamme ja muistoissamme, joita yhdessä toisillemme jaamme.

Koska vuosipäivään on enää joitain päiviä kynttiläpäivän jälkeen, niin olet ollut ajatuksissani hyvin paljon. Silloin, kun lähdit, satoi ensilumi maahan, josta on jäänytkin minulle pysyvä muistijälki. Syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kirkas tähtitaivas ja ensilumi muistuttavat minua aina siitä ajasta, kun sinä päädyit luopumaan meistä täällä. Tämän jälkeen luopumisen surullisella matkalla olen
hakenut lohtua merkeistä, jotka kertoisivat siitä, että olet siellä jossain, kuulet ja pidät meistä huolta. Ne kokemukset ovat äärimmäisen lohdullisia, vaikka eivät poista sitä toivetta, että voi kunpa olisimme saaneet pitää sinut tässä maailmassa.

Surumatka tauluun päädyin näitä elementtejä matkastani taltioimaan. Siinä on paljon lauseita ja siteerattu erilaisia laulun sanoja, niitä, jotka olivat sinulle merkityksellisiä ja joihin halusin tutustua ikään kuin oppiakseni sinusta lisää. Taulussa näkyy myös lähestyvä joulu. Joulu on ollut sinulle kuin myös meille kaikille lähiperheessä tärkeä yhteinen ajanvietto hetki ja sitä se on edelleen, nykyään siihen liittyy suuri kaipaus, kun yksi on poissa.

Rakkaudella,
Tätisi

Lapinlahden lähteellä Eilen • Tänään • Huomenna -taidenäyttely surun matkasta läheisen itsemurhan jälkeen. Näyttely koostuu viidestä Surunauhan taideterapeuttiseen vertaisryhmään osallistuneen läheisen työstä, ohjaajana Jessica Ristolainen. Näyttely on nähtävillä Lapinlahden Lähteen 1.krs kahvilan viereisessä tilassa 15.11.-29.12.24.

Julkaisemme kaikki viisi työtä ja läheistarinaa myös sivuillamme marras- joulukuussa 2024.

Nainen katsoo rauhallisesti kameraan ja taustalla sohvalla ihmisiä

Jos koet toivottomuutta tai sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, apua on saatavilla: